Lähestytkö sinä omassa työyhteisössäsi ja arjessasi toista ihmistä ojentamalla moitekäden vai toivekäden? Kun käytämme kieltämme väärin, lisäämme pelkoa ja kielteisyyttä ja myrkytämme näin sekä omaa sisintämme että ympäristöämme. Luomme elämäämme kaikella, mitä suustamme päästämme ja millaisia ajatuksia vahvistamme.

Oletko kuullut tarinan Tapsasta, Tavallisesta työntekijästä? Joka aamu töihin tullessaan Tapsa ripustaa takkinsa eteisaulan vaatesäilytykseen. Ennen työpisteelleen siirtymistä Tapsa pysähtyy vielä toisen naulakon äärelle, jonka yläpuolella lukee punaisin kirjaimin ”Tunnesäilytys - työnantaja ei vastaa säilytykseen jätetyistä tunteista”. Tunnesäilytyksessä on nimikoidut paikat jokaiselle tunteelle. Tapsa ripustaa tottuneeseen tapaan tunteensa narikkaan: epävarmuus, pelko, suru, viha, katkeruus, syyllisyys, kateus ja epätoivo roikkuvat naulakossa siisteissä riveissä. Solmio suoraksi ja Tapsa on valmis töihin – suupielet ylöspäin!

Olen ohjannut työpajoja eri-ikäisten ihmisten keskuudessa ja erityisesti vanhusten kanssa työskennellessäni olen huomannut sen, miten ihmisen katse kirkastuu ja hän herää eloon tuntiessaan itsensä aidosti kohdatuksi – kuulluksi ja nähdyksi. Viime viikolla ohjaamassani ikäihmisten muistojen työpajassa näin konkreettisesti sen, miten hyviin muistoihin uppoutuminen ja niiden jakaminen toisille nosti hymyn huulille, sai kumaraan painuneen kehon kohottautumaan kohti kuulijoita, ääneen tuli voimaa ja virkeyttä ja koko olemuksen valtasi lapsenomainen kepeys ja ilo ihmisen tullessaan kuulluksi ja nähdyksi oman tarinansa äärellä.

 Olen tässä ja olen läsnä - samassa tarinassa, yhteisellä matkalla.

Muistatko, milloin viimeksi olet voittanut omat pelkosi? Saatko mieleesi tilanteen, jossa olet kertonut rohkeasti mielipiteesi, vaikka sydämesi on jännityksestä pyrkinyt ulos rinnastasi ja sanat ovat tahtoneet jäädä kurkkuun kiinni? Tai ehkä olet tehnyt jotain itsellesi merkityksellistä, jota et uskonut uskaltavasi ikinä tehdä? Jos saat kiinni tällaisista tilanteista tai hetkistä, muistat varmaan, miten hyvältä pelkoa päin meneminen ja itsensä ylittäminen on tuntunut!

Oletko kuullut tarinaa lentokenttäsiivojasta, jolta kentällä vieraillut suurmies oli kysynyt, mitä tulo-aulassa kohtaamansa mies tekee työkseen? Siivooja oli vastannut epäilemättä ja ylpeyttä äänessään, että hän pitää huolen siitä, että koneet nousevat ilmaan.

Ravistele ajatuksiasi ja toimintatapojasi työssä!

Teatterilähtöiset menetelmät ja draamatyöskentely tarjoavat oivalliset puitteet myös työyhteisökoulutuksiin. Kun koulutuksen sisältö ja menetelmät räätälöidään yhteisön toiveita ja tavoitteita kuunnellen, voidaan saavuttaa tuloksia, joihin pelkillä kalvosulkeisilla ei päästäisi!

Pyykki on pesuohjelman mittainen näytelmä, jossa elämän likapyykkiä pestään innolla ja intohimollaOhjaan parhaillaan näytelmää, jossa kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaavat ja käyvät läpi elettyä elämäänsä rehellisesti sanoja säästelemättä. Harjoitukset ovat puolivälissä ja olemme uineet jo syvälle ihmiselämän mahdottomuuksiin ja mahdollisuuksiin. Mikä aikuisia ihmisiä kiehtoo teatterin tekemisessä ja näyttelemisessä? Mikä saa aikuisen leikkimään tätä lapsuudestamme tuttua leikkiä, jossa on lupa heittäytyä mielikuvitusmaailmaan ja olla jotain muuta mitä oikeasti on?

Työn iloa luodaan yhteisvoiminTyöhyvinvointi on jokaista työelämässä olevaa henkilöä kiinnostava ja koskettava ilmiö. Kaikki ihmiset haluavat olla onnellisia elämässään ja arjessaan. Koska työ lohkaisee useimman meidän arjesta ison palan, ei ole yhdentekevää millaisessa työyhteisössä me tuon ajan käytämme. Työelämässä olevat haluavat viihtyä työssään ja olla energisiä ja iloisia niin työpäivänä kuin sen jälkeen.

Viime aikoina media on suoltanut ulos uutisia, jotka pistävät useimmat meistä vakavaksi. Säästöt, leikkaukset ja maahanmuutto ovat vallanneet alkusyksyn uutisvirran hyvin tehokkaasti ja sosiaalinen media on täyttynyt vihapuheesta, joka pahimmissa tapauksissa on johtanut jopa vihatekoihin.

Eikö naurun puolesta puhuminen ja hymyn kasvoilla ylläpitäminen olisi silkkaa hulluutta tällaisina aikoina, kun kaikkialla on hätää, surua, pelkoa ja tuskaa – huolta huomisesta? 

Millaisella mielellä sinä olet ollut tänään? Murahditko huomenet väsyneenä kumppanille hampaiden välistä? Ohititko lehdenjakajan nopeasti tervehtimättä rapussa? Entä puristitko kätesi nyrkkiin ja annoitko hartioiden painua kasaan bussin jättäessä sinut kyydistä? Vai suukotitko sittenkin puolisoasi hellästi, katsoit postimiestä suoraan silmiin hymyillen ja suoristit ryhtisi heittäen rempseät ylävitoset toisen mattimyöhäisen kanssa bussipysäkillä ja otit reilun annoksen raitista ilmaa odotellen seuraavaa kulkupeliä?